Marko, nuori poika pihalla juoksee aina, kun liikkuu paikasta toiseen, pelailee pelejä kavereiden kanssa ja on tarmoa täynnä. Juoksuaskeleet muuttuvat kävelyksi, peleissä ei jaksa, janottaa koko ajan ja veskissä täytyy käydä jatkuvasti. Vanhemmat huolestuvat ja tilaavat lääkäriajan.
Lääkärikäynnillä selviää, poika sairastaa ”sokeritautia”.
Lähete vajaan 100 km:n päähän Tampereelle TAYSsiin. Pari kolme päivää tipassa ja ympärillä vilisee useita nuoria lapsia, joilla on sama tauti. Aina kun puhuttiin poispääsystä, niin sokerit nousivat ja poispääsy siirtyi eteenpäin. Sairaalassa meni n. 2 kuukautta ja TAYS tuli tutuksi, kun sai vapaasti liikkua siellä.
Tuosta tuli syksyllä 2014 kuluneeksi 40 vuotta, kun olen ollut diabeetikko. Omasta mielestäni en ole koskaan sairastanut sokeritautia, vaan olen elänyt diabeteksen kanssa ja pääasiassa aina hyväksynyt sen. Totta kai on ollut huonojakin hetkiä, mutta positiivisella elämänasenteella olen päässyt eteenpäin niin diabeteksen kanssa kuin muidenkin elämän vastoinkäymisten kanssa.
Silmiäni on laseroitu vajaa 20 vuotta sitten, mutta toistaiseksi olen välttynyt muilta lisäsairauksilta.
Aina ei ole jaksanut välittää ja asenne diabetekseen ja omaan terveyteen on ollut välinpitämätöntäkin. Kilometrien karttuessa on joitain paikkoja alkanut kolottamaan, niin olen alkanut enemmän hoitamaan itseäni ja sitä kautta myös diabetesta.
Olen toiminut aikaisemmin pitkään yrittäjänä (yli 20 v.). Tällä hetkellä olen palkansaajana tekemässä yritysten taloushallintoa ja kirjanpitoa.
Harrastan valokuvausta. Liikuntaa yritän parhaani mukaan toteuttaa mm. kävelemällä kotiin portaat ylös seitsemänteen kerrokseen sekä Pyynikillä ja kaupungilla kävellessä tulee hyvinkin 10 – 15 km kesäaikana täyteen päivän aikana.
Viime vuonna 2014 löysin netistä Mikan kirjoittaman blogin Sokerivammaisen oppaan, joka tuli luettua ja joulukuussa laittelin Mikalle e-mailia asiasta. Mika kertoi Facebookinsuljetusta ryhmästä ”Ykköstyypin diabetes aikuiset” ja 18.12.2014 minut hyväksyttiin kyseiseen ryhmään. Ryhmästä olen koko ajan saanut uutta tietoa ja vinkkejä diabeteksen hoitamiseen vaikkei diabetes uusi asia itselle olekaan. Lisäksi ryhmän jäsenet ovat antaneet kiitosta ryhmässä saamastaan vertaistuesta ja kannustuksesta.
Mikan kanssa tavattiin ensimmäisen kerran ennen joulua, jolloin hän kertoi ajatuksistaan ykköstyypeille tarkoitetun diabetesyhdistyksen perustamisesta. Asia jäi minullakin hautumaan, ja lopulta pääsyin viiden muun diabeetikon kanssa perustamaaan Diabetesseura Plasman. Toivon, että moni löytää tämän yhdistyksen ja sitä kautta saa apua, tukea ja neuvoja. Toivon myös, että yhdistys on mukava yhteinen asia.