Viime päivinä olemme saaneet lukea useista medioista, kuinka ykköstyypin diabetes voisi olla parannettavissa istuttamalla suuria määriä insuliinia tuottavia soluja diabeetikon elimistöön. Lisätietoa löytyy muun muassa Iltalehden artikkelista. Moni ykköstyyppi ja heidän läheisensä tunsi varmasti toivon lämmittävän läikähdyksen rinnassaan.
Minussa elää toivo parantavan hoidon löytymisestä, mutta en jaksanut innostua uutisesta kovinkaan paljon. Koin nimittäin vahvan deja-vu -tunteen. Aivan kuin olisin ennenkin lukenut nurkan takana olevasta diabeteshoidosta. Otin Googlen karvaiseen käteeni ja ryhdyin kaivelemaan, mitä muita lupaavia parannuskeinoja diabetekseen on viimeisen 10 vuoden aikana ollut tarjolla.
Yhden illan googlettaminen tuotti neljä muuta lupaavaa parannuskeinoa. Yhteistä kaikille tutkimuksille ovat menestyksekkäät hiirikokeet. Ensin hiiriltä parannetaan diabetes ja sitten kokeillaan, toimisiko lääke ihmisiin. Tiivistin englanninkielisistä artikkeleista oheisen listauksen. Selvyyden vuoksi täytyy todeta, että en siis väitä yhdenkään näistä hoidoista olevan totta, vaan voitte tutustua lähteisiin ja päättää itse, mikä kuulostaa uskottavalta ja mikä ei.
- DNA-rokotteella beta-soluja tuhoava autoimmuunireaktio kuriin
Lokakuussa 2013 uutisoitiin tohtori Larry Steinmanin yrityksestä käyttää DNA:ta rokotteenomaisesti, jotta insuliinia tuottavia soluja tuhoava häiriö elimistön autoimmuunipuolustuksessa saataisiin käännettyä pois päältä. DNA-rokotteella on saatu parannettua hiiriä ja alkuvaiheen ihmiskokeissa menetelmää kokeiltiin 80 diabeetikkoon. Tuloksissa näkyi beta-solujen säilymistä ja jopa uusiutumista. Medialähteen mukaan seuraavana vaiheessa ovat laajamittaisemmat, kakkosvaiheen ihmiskokeet.
Ykkösvaiheen ihmiskokeiden 80 ihmistä joutuivat jatkamaan pistetyn insuliinin käyttöä. Vielä ei tiedetä, voiko menetelmä lopulta johtaa paranemiseen vai rajoittuvatko tulokset parhaimmillaankin ainoastaan oman insuliinintuotannon tehostumiseen. Oman tuotannon pienikin tehostuminen auttaa paremman hoitotasapainon saavuttamisessa.
- Tuberkuloosirokotteesta halpa parannuskeino?
Tohtori Denise Faustman Massachusetts General Hospitalista on tutkinut pitkään BCG-tuberkuloosirokotetta. Faustman tutkii, voisiko noin sata vuotta sitten löydetyn BCG:n lisääminen elimistöön estää beta-solujen tuhoutumisen. Myös Faustmanin tutkimus yrittää löytää tavan parantaa diabeetikon autoimmuunipuolustuksen aiheuttamat vahingot.
Vuonna 2001 Faustman onnistui parantamaan hiiriltä erään autoimmuunireaktiosta johtuvan diabetesmuodon. Tiedeyhteisö kuitenkin kritisoi Faustmanin tutkimusta vahvasti. Muut tutkijat eivät nimittäin kyenneet toistamaan Faustmanin tutkimustuloksia.
Faustman avaa tutkimuksensa lähestymistapaa näin:
”Syövän hoidossa pyritään löytämään ”taikaluoti”, joka tuhoaa syöpäsoluja, mutta jättää terveet solut rauhaan. Autoimmuunisairauden kuten ykköstyypin diabeteksen tapauksessa pyritään löytämään luoti, joka tuhoaa immuunijärjestelmän pahat T-solut, mutta jättää hyvät T-solut rauhaan. Hyvät T-solut nimittäin auttavat hallitsemaan pahoja T-soluja. 18 vuoden tutkimuksen jälkeen pystyimme tunnistamaan hiiristä pahat T-solut ja tuhoamaan ainoastaan ne.”
Ykkösvaiheen ihmiskokeissa hyvät T-solut vahvistuivat ja pahat T-solut kuolivat. Jonkin verran oli nähtävissä myös haiman regeneroitumista, joskaan kukaan koehenkilöistä ei vielä päässyt heittämään insuliinikyniä roskiin. Hoito kuitenkin pystyi palauttamaan jonkin verran insuliinintuotantoa pitkäänkin sairastaneilla diabeetikoilla. Viiden vuoden seurantatuloksia päästään tutkimaan lähiaikoina, sillä ykkösvaihe oli vuonna 2010.
Faustman on joutunut keräämään rahoitusta yksityisiltä henkilöiltä ja säätiöiltä, sillä perinteiset yhdysvaltalaiset diabetestutkimuksen rahoittajat JDRF ja NIH eivät ole lähteneet rahoittamaan Faustmanin kakkosvaiheen tutkimusta. Faustman totesi haastattelussa (2009) uskovansa, että lääketeollisuus ei halua, että potentiaalisesti erittäin halpaa ja helposti valmistettavaa diabetesparannusta tutkitaan.Yksityisiltä tahoilta on kuitenkin saatu kerättyä lähes 19 miljoonaa dollaria.
Rahoituksen keräämisen lisäksi haasteena on ollut saada tuberkuloosirokotteen (BCG) valmistusoikeudet, sillä sen valmistaminen oli jo ehditty lopettaa Yhdysvalloissa. Tällä hetkellä tuotanto kuitenkin rullaa ja rahoitus on kunnossa, joten kakkosvaihe on pääsemässä alkuun. Kakkosvaiheen tutkimuksessa pyritään toistamaan ykkösvaiheen tuloksia diabeetikoilla, joilla on edelleen hieman C-peptidiä elimistössään, eli hieman omaa insuliinintuotantoa jäljellä. Samalla tehdään rinnakkaistutkimus diabeetikoille, joilla ei ole enää omaa insuliinintuotantoa jäljellä. Tavoitteena on saada molemmissa ryhmissä aikaan lisääntynyttä insuliinieritystä. Kakkosvaiheen lopullisia tuloksia on kuitenkin odotettavissa vasta viiden vuoden kuluttua, sillä tutkimus edellyttää pitkää seurantajaksoa.
- Hiiret parantuvat diabeteksesta hermoratahoidolla?
Vuonna 2006 julkaistun uutisen mukaan haiman betasolujen läheisyydessä piilee suuri joukko kivun tuntemiseen liittyviä hermoja. Calgaryn yliopiston tutkijat Hans Michael Dosch ja Michael Salter päättivät selvittää, voisiko kipuhermojen stimuloinnilla olla vaikutuksia diabeteksen kehittymiseen.
Tutkijat jalostivat hiiriä, joille oli ominaista korkea ykköstyypin diabetekseen sairastumisen riski. Sitten he pistivät hiiriin chilipaprikoista tuttua kapsaisiinia. Injektio johti kipuhermojen tuhoutumiseen ja samalla hiiret eivät kehittäneetkään diabetesta. Jos olet joskus hieronut silmiäsi chilisellä kädellä, ajattelepa jos hieroisit samalla kädellä suoraan niitä hermosäikeitä. Melko kivuliaalta kuulostava hoitomuoto. Tutkijat päättelivät, että ilmiö voi johtua neuropeptideistä, joita nuo kipua aistivat hermosolut tuottavat. Neuropeptideillä on tärkeä rooli insuliinia tuottavien beta-solujen oikeanlaisessa toiminnassa.
Toisessa kokeessa tutkijat pistivät diabeteksesta kärsiviin hiiriin erästä neuropeptidiä ja jo seuraavana päivänä tulehtuneet betasolut olivat rauhoittuneet ja verensokeri normalisoitunut. Yhden pistoksen jälkeen hiiret pysyivät terveinä jopa neljä kuukautta, mikä vastaa kuudesta kahdeksaan vuotta ihmisillä. Vuonna 2006 tutkimustuloksia pidettiin mullistavina, sillä niiden mukaan ykköstyypin diabetes ei olisikaan ainoastaan autoimmuunisairaus, vaan myös hermostollinen sairaus.
Illan pimetessä Google ei enää löytänyt muuta lisätietoa tämän tutkimuksen myöhemmistä vaiheista.
- Syöpälääke Gleevec estää ykköstyypin diabeteksen kehittymisen?
Tohtori Gitelman työskentelee UCSF-yliopistossa Kaliforniassa tavoitteenaan löytää jo olemassaolevia, Yhdysvaltain elintarvike- ja lääkeviraston hyväksymiä lääkkeitä, joilla olisi vaikutusta ykköstyypin diabetekseen. Vuonna 2009 hiirikokeissa huomattiin, että imatinib-syöpälääke (kauppanimi Gleevec) pystyi sekä estämään diabeteksen kehittymisen että parantamaan jo olemassaolevan ykköstyypin diabeteksen.
Syöpälääke vaikuttaa eri tavalla kuin esimerkiksi Faustmanin tutkima tuberkuloosirokote. Gleevec ei vaikuta suoraan T-soluihin, vaan solujen välisiin signaaleihin. Lopputulemana lääke voi estää ykköstyypin diabetekseen liittyvän autoimmuunireaktion.
Löydön myötä on aloitettu kakkosvaiheen ihmiskokeet. Tohtori Gitelman toivoo, että lääkkeen avulla voitaisiin vähintäänkin pidentää vastadiagnosoidun diabeetikon ns. ”honey moonia”, jolloin omaa insuliinintuotantoa on vielä jäljellä. Pienikin insuliinin omatuotanto auttaa hyvän hoitotasapainon ylläpitämisessä. Tuloksia kakkosvaiheen testeistä saataneen vuosien kuluttua.
Lisätietoa Gleevecistä:
Lopuksi
Vaikka eläinkokeissa on saatu hienoja tuloksia, hiiret ja ihmiset ovat kuitenkin hyvin erilaisia olentoja. Kannattanee pitää jäitä hatussa vielä pitkään, sillä parannusta tuskin on luvassa lähivuosina, vaikka toimiva ratkaisu löytyisikin. Ihmiskokeet ovat pitkiä prosesseja ja kokeiden vaikutuksia täytyy seurata vuosia. Toivoa ja lupaavia tutkimustuloksia kuitenkin näyttäisi olevan. Vaikka diabetesta ei saataisikaan täysin parannettua, edes osittainen oman insuliinintuotannon palautuminen auttaisi ehkäisemään lisäsairauksien ilmaantumista.
Miten sinä suhtaudut uutisiin uusista diabeteshoidoista? Odotteletko jo parannuskeinoa kuumeisesti vai onko hattusi täynnä kylmää?
Löysitkö netistä lisätietoa näistä tai muista tutkimuksista? Jaa tietoa kommenttikenttään!